BB-kuume yltyy

Jee! Big Brother 2014 alkoi vihdoin, olen ihan onnessani. Ostin kaikki lisäpalvelut ja nyt kelpaa katsella uusia asukkaita tehtävien ja sohvalla makoilun ja filosofoinnin parissa. BB on yksinkertaisesti (ja on ollut, ja tulee olemaan) parasta ajankulua ja viihdettä, mitä ihmisellä voi olla. Shoppailu ja bailaus yökerhoissa tulee ekana ja tokana, mutta kolmantena on kyllä Big Brother.

Musta tuntuu, että mä olen kasvanut Big Brotherin mukana. Se on niin kuin seurannut mun kasvua kaikki nämä vuodet. Katsoin jopa ihka ensimmäisen kauden, joka tuli joskus ihan vuonna miekka ja kivi. Ja sitä ennenkin olin jo katsonut sitä brittiversiota, joka Suomen telkkarista tuli. Olin silloin ihan pentu vielä. Monia suosikkeja on Big Brotherista jäänyt vuosien varrella mieleen, melkein sellaisiksi mielikuvituskavereiksi asti. Esim. turkulainen Kaki on jäänyt mieleen, siinä oli vekkuli kaveri.

Kaikista paras on kyllä ollut BB-Benkku eli Benjamin, siinä olisi mun unelmien poikaystävä. Kaverit on kiusoitelleet, että ehkä mun pitäisi hakea BB-taloon vihdoinkin. Mutta kuitenkaan tänäkään vuonna en hakenut. Ehkä sitten ensi vuonna…

Cheek is best!

Oon vieläkin ihän täpinöissä, kun olin katsomassa Cheekin viimestä keikkaa ennen taukoa. Kukaan ei ole voinut välttyä tietämästä, mistä oli kyse, joten en nyt selosta sen enempää. Paitsi omia tunnelmiani tietenkin, jotka ovat ihan mahtavat. Keikka oli spektaakkelimainen!

Olin yksi niistä, jotka jonottivat sisään jo hyvissä ajoin, minun ja kaverieni Jonnan ja Oonan kanssa odotimme 12 tuntia stadionin pihalla, uskokaa tai älkää. Aika viileä ilmakin oli, mutta meillä oli termoksessa mehua ja terveellistä ja maittavaa Mäkkärin evästä pussissa. Jonot oli pitkät ja sitten kun sisään päästiin, oli meininki ihan sairaan cool. Oltiin tyttöjen kanssa ihan eturivissä ja meillä oli iso banneri, johon oltiin kirjoitettu huulipunalla Cheek is best!

Mä oon ihan varma, että kolmanneks viimisen biisin aikana, se tais olla just sillon kun Elastinen oli lavalla fiittaamassa, vai oliko se Diandra, no anyway, mä olen ihan varma, että Cheek iski mulle silmää. Se katso mua pitkään ja lauloi just mulle. Tämä keikka ei unohdu koskaan.

 

Keihäskultaa – who cares?

anaJoku Antti Ruuskanen on heittänyt kultaa jossain kisoissa Suomelle. Who cares? Siis, ehkä nää on jotkut kansainväliset kisat, mutta mua ei ainakaan joku hikinen keihäänheitto kiinnosta yhtään. Joskus ennen muinoin oli sellaisia äijiä kuin Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen ja nehän olikin kovan luokan ukkoja, mutta ketä kiinnostaa jonkun Tero Pitkämäen tekemiset, jonka suurin juttu uralla on ollut, että se heitti sen keihään jostain äijästä läpi. 

Tää on ihan tosi juttu, sanon siis niille, jotka ei tätä tiedä. Nyt kun tsekkasin täs nopeesti, niin se oli 2007 ja Rooma ja se ukko, mitä se osui, oli Ranskan asussa kilpaillut Salim Sdiria. Katsokaa ite netistä jos ette usko. Tää oli siis Tero Pitkämäki, mutta mitä on tehnyt tämä Antti Ruuskanen? No, kai se vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä tollaseksi maalaiseksi, mutta oikeesti, jos jäbällä ei oo ees sen vertaa feimii, et on vähemmän kuuluisa kuin se, joka heittää keihään ranskalaisen pituushyppääjän mahaan, niin aika huonosti on asiat.

Suomessa on kaksi lajia, joista jauhetaan aina ja ihan liikaa, yksi on tämä keihäänheitto ja toinen on sitten tuo mäkihyppy.

Ahdasmielisyyttä

baLuin juuri, että maailman lävistetyintä miestä Dubaihin tai Arabiemiraatteihin. Tätä Rolf Buchholzia, jolla on mm. otsassa sarvi-implantit ja 453 lävistystä kehossaan ja kasvoissaan, oli epäilty ”mustasta magiasta”. Jotkut taitavat elää väärällä vuosisadalla.

Kyllä tämä uutinen minua vähän kosketti, koska itselläkin on läväreitä. Napakoru, koru silmäkulmassa ja sitten vielä nenässä, mutta siinä en yleensä enää käytä rengasta enää. Joskus kun olin vähän kioskilla tuuraamistöissä, niin sain valituksia mun läväreistä. Vaikka ne ei todellakaan haittaa yhtään ketään, siis ihmeellistä ahdasmielisyyttä ihmisillä, että jaksetaan valittaa jostain tollaisesta. Eli siis, Rolf Buchholz, mä fiilaan sua. Me ollaan molemmat koettu tää nyky-yhteiskuntien ahdasmielisyys ja konservatiivisyys.

Vähän sama juttu, kun valitetaan nuorten vaatteista, että jätkillä roikkuu housut liian alhaalla ja lippis on liian korkeella päässä. Hei, roikkuvat housut on määd swääg, c´mon. Tai tytöillä liian lyhyet farkkusortsit ja napa ei sais näkyä ja sitä rataa. Hei, tulkaa kaksituhattaluvulle, me ei eletä enää mitään tanttahameiden ja henkseleiden aikakautta. Täällä on ihan lupa näyttää miltä näyttää.

Ulkomaalaisilla miehillä vientiä

moroViime aikoina on tosi paljon kirjoiteltu siitä, kuinka ulkomaalaiset miehet on niin suosittuja suomalaisten naisten keskuudessa. Se on kyllä ihan totta, mutta nämä niin sanotut syyt, mitä ilmiölle on annettu on vähän omituisia. Että olisi muka siitä kiinni, että isoissa kaupungeissa naiset ovat niin kouluttautuneita, etteivät muka huonosti kouluttautuneet Suomi-miehet kelpaa? Katin kontit. Suomalaiset miehet ovat aivan yhtä koulutettuja kuin naisetkin, ja ulkomaalaisista hyvin suuri osa on ilman koulutusta tai jossain enempi ”duunarin” hommissa.

Kyllä se vain niin on, että suomalaista naista kiinnostaa eksoottisuus, jännitys, uudet tilanteet ja jopa vaarallisuus. Suomalainen mies ajattelee tylsiä asioita, kuten työtä, kotia, perhettä ja harrastuksiaan. Ulkomaalainen mies on jännittävä seikkailija.

Jossainhan oli tehty tutkimuskin, kuinka juuri suomalaisilla naisilla on eniten irtosuhteita kaikista. Me suomalaiset naiset vain olemme tällaisia, haluamme eksotiikkaa ja jännitystä elämään. Koska olemme syntyneet niin hyvään yhteiskunnalliseen asemaan, ei meitä kiinnosta miehissä mitkään syvällisyydet tai turvallisuus tai muut tuollaiset asiat. Olen suomalainen nainen, haluan seikkailua, enkä tylsää elämää.

 

Ulkomaalaisilla miehillä vientiäViime aikoina on tosi paljon kirjoiteltu siitä, kuinka ulkomaalaiset miehet on niin suosittuja suomalaisten naisten keskuudessa. Se on kyllä ihan totta, mutta nämä niin sanotut syyt, mitä ilmiölle on annettu on vähän omituisia. Että olisi muka siitä kiinni, että isoissa kaupungeissa naiset ovat niin kouluttautuneita, etteivät muka huonosti kouluttautuneet Suomi-miehet kelpaa? Katin kontit. Suomalaiset miehet ovat aivan yhtä koulutettuja kuin naisetkin, ja ulkomaalaisista hyvin suuri osa on ilman koulutusta tai jossain enempi ”duunarin” hommissa.Kyllä se vain niin on, että suomalaista naista kiinnostaa eksoottisuus, jännitys, uudet tilanteet ja jopa vaarallisuus. Suomalainen mies ajattelee tylsiä asioita, kuten työtä, kotia, perhettä ja harrastuksiaan. Ulkomaalainen mies on jännittävä seikkailija.Jossainhan oli tehty tutkimuskin, kuinka juuri suomalaisilla naisilla on eniten irtosuhteita kaikista. Me suomalaiset naiset vain olemme tällaisia, haluamme eksotiikkaa ja jännitystä elämään. Koska olemme syntyneet niin hyvään yhteiskunnalliseen asemaan, ei meitä kiinnosta miehissä mitkään syvällisyydet tai turvallisuus tai muut tuollaiset asiat. Olen suomalainen nainen, haluan seikkailua, enkä tylsää elämää.

 

Eka päivä takana

ykkönenNo niin, nyt on eka päivä skolee takana. Aika ankeeta menoo, täytyy sanoo. Mut ei auta kuin alkaa pänttäämään, niin kyllä sitä taas kesän riennot unohtuu. Ja onhan sitä viikonloput. Ja arki-illat, kunhan muistaa kohtuuden, eli nukkumaan ennen yhtä niin jaksaa vielä jotenkuten herätä aamulla arkeen. 

Nyt on tullu sitten tehtyä kirjaostoksia, koska kaikkiin kursseihin tulee uudet kirjat, ei auta mikään. Kirjastoista löytyy ehkä 3 kpl jokaista kirjaa, joten that´s not gonna work. Onneksi äiskä ja iskä ostaa mun kirjat. Koulujuttuihin ei tarvitse omia kesätyörahoja laittaa, ne on ihan mun omaa omaisuutta, jolla hankin just sitä mikä mua huvittaa. Mun ei edes tarvii kertoa porukoille, mitä mä ostan. Jos mä haluun kolmensadan euron takin, niin mä ostan sen, that´s it.

No ei kyl täs pitää ruveta pikku hiljaa panostaa tähän opiskeluun, ei tuu muuten elämästä mitään. Siwan kassaksi en enää rupea, se on varma. Vaatekaupassa tai jossain siistissä paikassa kyllä voisin ollakin. Kaipa tämä tästä lähtee eteenpäin.

Eka päivä takana
No niin, nyt on eka päivä skolee takana. Aika ankeeta menoo, täytyy sanoo. Mut ei auta kuin alkaa pänttäämään, niin kyllä sitä taas kesän riennot unohtuu. Ja onhan sitä viikonloput. Ja arki-illat, kunhan muistaa kohtuuden, eli nukkumaan ennen yhtä niin jaksaa vielä jotenkuten herätä aamulla arkeen. Nyt on tullu sitten tehtyä kirjaostoksia, koska kaikkiin kursseihin tulee uudet kirjat, ei auta mikään. Kirjastoista löytyy ehkä 3 kpl jokaista kirjaa, joten that´s not gonna work. Onneksi äiskä ja iskä ostaa mun kirjat. Koulujuttuihin ei tarvitse omia kesätyörahoja laittaa, ne on ihan mun omaa omaisuutta, jolla hankin just sitä mikä mua huvittaa. Mun ei edes tarvii kertoa porukoille, mitä mä ostan. Jos mä haluun kolmensadan euron takin, niin mä ostan sen, that´s it.No ei kyl täs pitää ruveta pikku hiljaa panostaa tähän opiskeluun, ei tuu muuten elämästä mitään. Siwan kassaksi en enää rupea, se on varma. Vaatekaupassa tai jossain siistissä paikassa kyllä voisin ollakin. Kaipa tämä tästä lähtee eteenpäin.

 

Suklaapoweria

jätskiNyt on opiskelu sentän vähän maistunut – ihan kirjaimellisesti – koska päätin vähän palkita itseäni hyvästä työtahdista. Sanoin nimittäin äidille, että en saa mun jätskiä ja suklaata, ennen kuin olen tehnyt läksyt. Se on hyvä motivaattori tällasiin pikku juttuihin, niin kuin läksyt. Pitää vaan tehdä, niin tulee tehtyä! Vähän niin kuin duunissakin, siellä piti vaan lusia se seitsemän ja puoli tuntia ja sit maailma oli taas vähän aikaa mun. Siis siihen asti kun vuoro taas alkoi. Sitten taas tuijotetaan kelloa. 

Mutta ihan totta puhuen, kyllä mä otan koulun ihan tosissaan. Mä haluan, että musta tulee jotain, vaikka en ihan tiedäkään mitä. Haluan nähdä maailmaa ja tehdä juttuja. Ja mä en halua kaupan kassalle duuniin. Tai leikkaamaan nurmikkoa niin kuin tänä kesänä. Mä haluan siistin toimistoduunin, johon voi pukeutua hyvin eikä siinä lahkeet likaannu.

Mä ajattelin, että musta voisi tulla merkonomi, mutta sitten kuulin, että niitä on aika paljon työttöminä nyt. En tiedä onko se totta. Mutta ehkä pitää miettiä jotain sellaista alaa, minkä työtilanne on hyvä nyt ja tulevaisuudessa.

 

Suklaapoweria
Nyt on opiskelu sentän vähän maistunut – ihan kirjaimellisesti – koska päätin vähän palkita itseäni hyvästä työtahdista. Sanoin nimittäin äidille, että en saa mun jätskiä ja suklaata, ennen kuin olen tehnyt läksyt. Se on hyvä motivaattori tällasiin pikku juttuihin, niin kuin läksyt. Pitää vaan tehdä, niin tulee tehtyä! Vähän niin kuin duunissakin, siellä piti vaan lusia se seitsemän ja puoli tuntia ja sit maailma oli taas vähän aikaa mun. Siis siihen asti kun vuoro taas alkoi. Sitten taas tuijotetaan kelloa. Mutta ihan totta puhuen, kyllä mä otan koulun ihan tosissaan. Mä haluan, että musta tulee jotain, vaikka en ihan tiedäkään mitä. Haluan nähdä maailmaa ja tehdä juttuja. Ja mä en halua kaupan kassalle duuniin. Tai leikkaamaan nurmikkoa niin kuin tänä kesänä. Mä haluan siistin toimistoduunin, johon voi pukeutua hyvin eikä siinä lahkeet likaannu. Mä ajattelin, että musta voisi tulla merkonomi, mutta sitten kuulin, että niitä on aika paljon työttöminä nyt. En tiedä onko se totta. Mutta ehkä pitää miettiä jotain sellaista alaa, minkä työtilanne on hyvä nyt ja tulevaisuudessa.

 

Väärässä rytmissä

kouTervetuloa koulu ja kokeet, tervemenoa kesä ja vapaus ja ihanuus. Uusia kirjoja, kalenteri täynnä koulua ja tenttejä, aargh. Tuntuu, että nyt tokalle siirryttäessä kaikki vaikeutuu yhtäkkiä, matikassa opetellaan jotain ihan ihme kaavoja, joilla ei ole mitään vastineita normaalissa todellisuudessa. Bilsassa käsitellään jotain mikrobiologiaa, historian tunnit vaihtuu suurimmaksi osaksi yhteiskuntaopin tunneiksi. Ei todellakaan kiinnosta mikään eduskunta ja politiikka ja sellaset.

No, ei tässä muu auta kuin painaa pää kirjaan vaan ja totutella uuteen rytmiin. Aamulla aikaisin pyörällä kouluun, paitsi jos sataa, jolloin menen bussilla, ja sitten koko päivä koulua vähintään kahteen asti. Sen jälkeen vielä läksyjen teko, koska jos ne jättää iltaan, niin en pysty olemaan kun tiedän, että jossain vaiheessa ne on kuitenkin pakko tehdä.
Paitsi jos jättää kokonaan tekemättä, mutta yritän välttää sitä, koska olen huomannut, että hommat alkaa kasaantua liikaa jos niin tekee. Ei enää tajua uusia juttuja, kun on nukkunut tunneilla sillon, kun perusteet on käsitelty – se on turhauttavaa.

Skole is back, mä en kestä!

backAargh, mä en kestä, koulu alkaa taas. Lukion toka siis alkaa ja paineet vaan opiskelun suhteen kasvaa. Miksei yläaste voinut jatkua loputtomiin, olisi varmaan pitänyt mennä kymppiluokalle niin kuin yksi kaveri Maisa ja yksi toinen tyyppi Jaska. Siellä oli kuulemma rentoa ja siellä mietittiin paljon kaikkien tulevaisuuden suunnitelmia.

En minä ole ehtinyt toden teolla suunnitella mitään, en tiedä yhtään, mitä tapahtuu lukion jälkeen. Välivuosi olisi todella siisti juttu, mutta en tiedä riittääkö rahkeet. Family ei ainakaan diggais, se on varma.

Koulun alkuun on vielä viikko, onneksi duuni sentään loppuu huomenna. Eli iloitaan nyt siitä, että tilillä on vähän omaa rahaa ja vielä viikko omaa elämää jäljellä. Tai no, rahathan tulee kesäduunista viiveellä, eli varmaan joskus parin viikon tai kuukauden päästä. Ja onhan sitä elämää jäljellä sittenkin kun koulun penkille vääjäämättömästi palataan. Kesäkään ei ihan lopussa vielä ole, syyskuussakin vielä yleensä on ihan ookoo ilmat, ei tartte toppatakkia heti kaivaa kaapista :)

Rikkaruohoja ja ruohonleikkureita

kottikärrytApua millasta duunia olen joutunut tekemään viimeiset kaksi päivää. Rikkaruohojen kitkemistä, kuokkimista, kukkien kastelua. Iltapäivät olen repinyt pujoa tienpientareilta. Kyllä, kiskonut pujonvarsia ja heittänyt niitä kottikärryihin ja käynyt kippaamassa kompostiin.

Pujoa siitä syystä, että ihmisillä tulee kovat allergiat niistä, mutta kyllä minua silti ihmetyttää, miksi minulle nakitettiin tällaisia hommia. Nyt sitä alkaa jo kaivata sitä, että sai leikata ruohoa. Varsinkin silloin kun saa ajaa sellaisella päältä ajettavalla, eli missä istutaan ja ajetaan vähän niin kuin autoa ajaisi mutta hiljempaa. Yksi kundi, joka on töissä samoissa hommissa kuin mä, oli yrittänyt ajaa jotain mäkeä ylöspäin sellaisella, ja meinannut kaatua sillä leikkurilla, niin kesätyöpomot pitivät jonkun briiffauksen, että mäkiä ei saa ajaa kuin tavallisella ruohonleikkurilla, eikä lainkaan ylämäkeen.

Nyt tyypit joutuu tuomaan tavallisen leikkurin tuonne alueelle vaan sen mäennyppylän takia, vaikka muuten ajetaan tuolla istuttavalla. Tämä työalue on niin iso, varmaan pari kilsaa. Ne alueet siellä mäen kohdalla vähän kauempana on itse asiassa joidenkin asuintaloja, varmaan joidenkin pomojen, jotka saa siitä ilmaiset ruohonleikkuut, kun ei itse laiskat jaksa.