Apulantaa

Minä olen diggaillut Apulannasta aika paljon, mutta en ollut kuullut heidän vanhoja juttujaan paljon. Kun ne on ihan erilaisia juttuja ja ne on tehty joskus tyyliin sikakauan sitten, joskus ysärillä ja sitä rataa. No, nyt kun katselin tota Vain elämää ja siinä tuo Virtasen Tontsa esiintyy, niin siinä on myös vanhoja Apulannan piisejä. Nyt mä menin sit kuunteleen niitä netistä.

Vitsi siel onkin hyvii juttui, kun eka tottuu siihen vanhanaikaiseen punk-soundiin. Se on sellanen erilainen äänimaailma ja musiikkigenre oikestaan. Mä kuuntelin näitä Ehjä ja Kolme -levyjä ja nää on tosi siistejä, ne kertoo meidän teinien elämästä. Apulanta oli joskus tosi pelottava ja vaarallinen bändi, mä katselin niiden live-esityksiä myös sieltä netistä. Vähän ne rokkaa kovaa ja lujaa. Tai siis rokkasivat, silloin, koska nykyäänhän ne kuulostaa ihan erilaiselta. Semmoiselta konemaisemmalta.

Mut juu, täytyy kyl ruveta kuunteleen enemmän tällasii vanhoi juttui niinku Apulanta ja Tehosekotin ja Pepe Willberg. Mä muistan joskus kun Teharit hajos, siitä on jo monta vuotta. Niilläkin on ihan hyvii biisei, ehkä pitää ruveta ettiin niittenkin vanhoja piisejä enempi

Mikään ei toimi

Mikään ei toimi, ei jaksa mitään. Joskus elämä on tällaista, tuntuu että minun elämäni on sellaista ihan yhtenään. Varsinkin nyt syksyllä. Kaikkea pitäisi tehdä, kiirettä pitää niin koulussa kuin vapaa-ajallakin, mutta kaikki jää ikään kuin puolitiehen. Kokeita tulee ja menee, ne menevät juuri ja juuri läpi oppimatta oikein mitään, sitten viikonloppuja odotellaan pitkään ja hartaasti, ja nekin vain mennä sujahtavat ohi niin, ettei mitään muistikuvaa jää.

Pitäisi kai reipastua jotenkin, niin kuin äitini sanoo. Minun pitäisi siis energisoitua, mutta mistä saan energiaa, kun kaikki vain väsyttää, eikä mikään innosta. Tai innostaa, ajatuksen tasolla, mutta siihen se aina jääkin. Tällaista tämä on, päivästä toiseen. Näinkö se on vielä abivuonnakin? Vaikka pitäisi elää elämänsä parhaita hetkiä, voi voi.

No, nytkin odottelen viikonloppua taas, niin pääsen relaamaan kunnolla ja ehdin hengailla kavereiden kanssa paremmin. Kyllähän tuolla tunneilla koko ajan nähdään, mutta siellä on niin paljon kiirettä, tällä viikolla bilsan koe, viime viikolla oli fyssaa. Kiireitä…

Lakimiehen rakkauselämä

Voi voi, mun mutsi seuraa silmä kovana tämän julkkislakimiehen, tämän Heikki Lampelan tekemisiä. Sehän oli sen yhden seurapiirinaisen kanssa yhdessä tuossa joskus, olisiko ollut vuosi sitten. Ja sen jälkeen tuli tämä Kärpänen. Kärpäsen kanssa hengattiin 7 kuukautta, mutta nyt tuli pari viikkoa sitten bänksit! Kauheeta, mun mutsi sanoi.

Lampelahan on tullut kuuluisaksi siitä, että se on puolustanut oikeudessa kaikkia kuuluisia juttuja, yleensä juuri niitä pahimpia rikollisia. Tai pahimmista rikoksista epäiltyjä, sanotaan nyt niin. Mutta hänelle ei ole sitten lakimiehen ura riittänyt, vaan seurapiirielämä on kiinnostanut niin maan perusteellisesti. Ja sittenhän hän pääsikin tuossa joskus toissa vuonna vai koska se oli johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mä en nyt muista sen nimeä, pitäisi kysyä mutsilta.

Anyway, mun mutsi diggasi Heikki Lampelan ja tämän Kärpäsen rakkaustarinasta, mutta nyt sekin on ohi. Seitsemän kuukautta, seven months, se oli sellainen stoori. Heikki Lampela varmaan tulee löytämään pian jonkun makaaberin lakikeissin taas työstettäväkseen, niin ei jää toimettomaksi.

Tavallisia löpinöitä

Mua ärsyttää siis niin paljon tää mun vanha tietokoneeni, tää vanha läppäri. Tää pitää olla siis tiedättekste koko ajan seinässä toi töpseli. Tämän akku ei kestä yhtään mitään, ennen pystyi neljäkin tuntia olemaan netissä ja somessa ilman johtoa, mutta nyt se pitää olla koko ajan – ehkä tunnin pystyy pitämään ilman sähköjohtoa ja sitten se pimenee. Hiukanko ärsyttävää!

No niin, mitäs muuta. Aika tylsää lukiolaisen elämää. Koulujuttuja kaiken päivää, sitten illalla vähän irrottelua frendien kanssa. Autokoulua välillä. Ja sen sellaista. Päivästä toiseen, eteenpäin käydään, kasvetaan ja nuoruus jää päivä päivältä taaksepäin! Kohtahan tässä ollaan ihan vanhus jo, kohta ollaan jo kaksikymppisiä!

Voitteko kuvitella, 20 vuotta, sehän on ihan sairaan omituinen etappi ihmiselle. Esimerkiksi silloin kun mun mummu ja pappa oli sen ikäisiä, ne oli jo naimisissa ja kaikkea, mun äiti esimerkiksi syntyi kun mummu oli 19. Siis kelatkaa. En vois kuvitellakaan sellaista itelleni tän ikäisenä. Jees, ensi kerralla sitten erilaiset blogaukset.

Politiikkaa

Hei, vähänkö te pidätte mua tyhmänä kun tunnustan, mut anyway: Mä en tiedä mikä ihme tää Isis on mistä koko ajan puhutaan telkkarissa ja uutisissa ja muualla. Eikö se ollut se Al Qaida, mitkä oli niitä pahiksia? Niitähän vastaan siellä jossain Irakissa sodittiin, George W Bush ja sitä rataa?

Sitten siellä Syyriassa oli jotain, mutta mitä ihmettä sekin tarkoittaa, että sinne lähtee täältä Suomestakin jotain irakilaisia tai somaleja kun ne eihän ne edes ole asunut siellä Syyriassa? No joo, menee vähän yli mun hilseen. Meillä on vaan koulussa sellainen juttu, että piti kirjoittaa kommentaari tai esseetä jostain poliittisesta aiheesta ja mulle tuli mieleen kirjottaa tästä Isis-jutusta, mutta kun en tajua näitä juttuja.

Mä olen lukiolainen, ei mua nappaa tällanen. Ehkä mä sitten vaihdan vaan mun aiheen ja kirjotan jostain muusta. Mutta politiikasta pitäis olla, enkä mä tiedä siitä mitään. Ei kiinnosta! Tylsää! No niin, nyt mun on pakko mennä takasin työn ääreen, että saan jotain sinne tunnille tehtyä, moido!

 

Kaisa turisee taas

Moi, kaikki ystävät ja nettitoverit, Kaisa on täällä taas lukiolaisen ongelmineen ja ihanuuksineen. Jotenkin tässä nyt tuli tällainen tauko tähän väliin, lokakuu meni ohi niin että vierähti. Koekiireitä on tuolla meidän lukiossa ollut, melkein joka aineesta kauheat lukuturnajaiset, niin että ihan pää pyörällä. Mutta onneksi nyt taas on aikaa vähän blogata.

Olen niin kaivannut tätä blogaamista, kun tämä on niin mukava harrastus, voi kirjoitella kaikkea elämään liittyvää jutua ja puhua omista ongelmistaan. Se on kivaa kun voi vähän avautua. Mutta tämän viikon postauksessa ei taida tulla mitään uutisia tai muutakaan uutta juttua, kunhan nyt loggauduin tänne netin ihmemaailmaan kertoakseni teille, että täällä taas ollaan ja nyt alkaa blogia pukkaamaan ihan joka viikko. Tai parikin kertaa viikossa.

Katsotaan nyt miten lähtee laiva liikkeelle. Tai pyörä tai auto tai mikä tahansa muu. Tämä oli tällainen metafora. Opin tämän sanan äikän tunnilla juuri, vähänkö olen nero. No juu, ei vaiskaan. Mutta tosiaan, ensi kertaan. Olkaahan kuulolla kun Kaisa avautuu taas

Uutta harrastusta?

Olen miettinyt, että syksyn piristykseksi tarvisi aloittaa ehkä uusi harrastus. Riittäisikö minulla energiaa sellaiseen – vai olisiko sittenkin niin, että uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen jopa toisi sitä uutta energiaa päivään? Niin ne urheiluhullut väittävät. Itse en ole ihaan mikään himourheilija, mutta tykkään tietysti liikkua.

Miten olisi spinning? Tai pilatestunnit? Tai miksei jotain aktiivisempaa, kunnon meininkiä, kuten taistelulajit. Mikäs näistä taistelulajeista olisi sopivin tälla tavalla lukiolaiselle tytölle? Mitä kaikkea niitä on, niitähän on vaikka mitä, Taekwondo, karate, jujutsu, heti tuli kolme mieleen. Ja kaikesta on vielä eri versioita, on brasilian jujutsua ja onko sitten erikseen joku normaali jujutsu?

Mistähän sekin sitten tulee, kai ne aasiasta tulee kaikki, kun siellä on niitä Kung Fu – miehiä. Minäkin olen niitä kung fu elokuvia nähnyt. Ne on vähän semmoisia teinipoikien leffoja kyllä. Vaikka on niissäkin aina joku nainen mikä pelastetaan. Miksei nainen voi olla kung fu -sankari? Vaadin tasa-arvoa ja lisää naissankareita. Ehkä aloitan siis itse taistelulajin ja ryhdyn naispuoliseksi kung fu -sankarittareksi!

Aika mies tuo Hakkarainen!

Siitähän on nyt viime aikoina puhistu ja osoitettu mieltä, että tuo Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen deittailee alaikäisen kanssa. No, en tietenkään kaikkea tiedä asiasta, mutta eikö 17-vuotias nyt jo teidänkin mielestä ole niin kypsä henkisesti, että osaa päättää asioistaan. Tuskinpa se Teuvo väkisin on sitä tyttöä tyttöystäväkseen ottanut.

Minä puhun nyt lukiolaisen kokemuksella siis, olen suunnilleen samaa ikäluokkaa siis. Mutta kaikennäköistä sitä täällä meidänkin koulussa näkee, jotain 37-vuoden ikäero, no, kyllähän se ihmetyttää, mutta ei loppupeleissä yllätä. Ollaan nähty ennenkin vastaavaa, kun mies on tarpeeksi nuorekas hengeltään ja taskuissa tarpeeksi rahaa. Itse en kyllä lähtisi tuollaisen miehen matkaan, joka on vanhempi kuin omat vanhempani! Mutta meitähän on moneen lähtöön.

Semmoisissakin otsikoissa se on, että ajelee moottoripyörällään yleisillä teillä kolmeasataa. Varomatonta toimintaa, herra Hakkarainen! Mutta kai jos se on vauhtipää, niin antaa hänen mennä. Kunhan ei sitten aiheuta vaaratilanteita meille muille teiden käyttäjille. Minullakin tuo ajokortti alkaa tulla hyvin pian ajankohtaiseksi, siksi nämä asiat kiinnostavat.

Pestopäivä

Vähänks mä olin eilen hyvä kokki. Opin nimittäin ihan uuden jutskan, ja se on siis pesto. Olen aina syönyt pestoo pastan kanssa, jo monta vuotta. Aina purkista, niitä on eri purkkeja, eri hintasia, yleensä sitä halvinta Reinbowii, sit Lidlistä saa kanssa semmosta tuorepestoo mikäon aika hyvää mutta mua yököttää kun siinä pakkauksessa lukee että samsssa tehtaassa ”käsitellään myös äyriäisiä ja nilviäisiä”. Yäk! Mitä ihmeen nilviäisiä, onko mun pestossa jotain nilviäisen palasia? Yäkki.

Niin siis joka tapauksessa, ei olis tullu mieleenkään yrittää tehdä itse pestoa. Mut sitten yks Jutta puhui siitä koulussa, niin sithän mä aloin miettiä, että meillä on kaapissa käyttämättömänä toi tollanen sekotuslaite. Mikä se on, kun se ei ole tehosekoitin varsinaisesti kai. En mä tiedä sen nimeä, no anyway.

Sillä mä sit surauttelin kuitenkin, eli basilikaa semmonen puska, sitten pähkinöitä ja parmesaania ja oliiviöljyä. Ei sit siihen muuta tainnu tullakaan. Vähän suolaa. Siit tuli semmost vihreetä liisterii, mut maku oli hyvä. Ihan jees, 4/5 kamaa tuli.

Turhat sunnuntait

Vitsi mua väsyttää, mietin tos just kuinka turha päivä sunnuntai on. Sillon ei tapahdu siis tyyliin mitään. Mä vaan istun tietsikal tai hengaan kavereiden kanssa mutta niilläkin on yhtä tylsää kuin mulla. Siis kamoon, pitäis keksii jotain tekemistä sunnuntaisin. Ja sit on niitä ketkä on vähän ottanu ja niillä on kankkunen. Mulla ei ole. Mä juon yleensä korkeintaan pari päärynäsiiderii lauantaisin niin ei siitä tule sen kummoisenpi fiilis kuin jos olisi juonut kaksi kokista.

Ja mähän juon kokista koko ajan. En voi sietää maitoa ja vesikin on kaloille, hihi. Mä voisin pestä hampaanikin cocacolalla mutta ehkä se ei olis hyvä idis. Vai oisko, ehkä koko ksylitol- ja muu hammaslääkärijuttu onkin vaan propagandaa, ja oikeesti hampaat tykkää siitä että tulee vähän happohyökkäystä. Hyökkäystä!

Ehkä toikin sana on vaan keksitty silleen että voitais pelotella lapsia. Ja että karkkia ei voi syödä ja sitä rataa. Mä syön koko ajan karkkia. Aamusta iltaan, karkki on niin hyvää.