. . .

Dobermann-lehti 3/2004
Lähikuvassa
Erikoisnäyttelyn 2004 narttujen voittaja ja VSP
Kriegerhof Incognita eli Nita

Dobermannin hankinta tuli eteen ikäänkuin vahingossa, kun olin ollut pari vuotta ilman koiraa usean lyhytkarvaisen ja yhden pitkäkarvaisen collien jälkeen. Halusin lyhytkarvaisen palveluskoiran, ja samalla tutustua uuteen rotuun, joten päädyin sitten dobermanniin. Hyvällä tuurilla löysin netistä Kriegerhof-sivuilta mielenkiintoisen pentueen, joka oli juuri syntynyt. Pentujen isä, ruotsalainen KORAD SDV-98 Jean Dark Fidji-Fuirinus vakuutti komealla ulkonäöllään ja luonnetestillään, ja emä Fin & S Ch JK3 EK2 Kriegerhof Duchesse Noir oli upean näytön käyttöpuolelta omaavasta Kriegerhof D-pentueesta.

Soittelin sitten Aaltosen Kristiinalle, joka onnekseni kertoi, että narttupentuja oli vielä vapaana. Kävin katsomassa pikkudobbereita niiden ollessa kolme-neliviikkoisia, ja lopullinen päätös koiran ottamisesta juuri tästä yhdistelmästä syntyi oikeastaan silloin, kun pentujen emä Essi tuli ovella muiden koirien kanssa toivottamaan meidät tervetulleeksi töpö heiluen ja hoiteli vieraiden narttujen keskellä kaikessa rauhassa pentujaan, Essihän oli ”lainassa” pentuja varten Kridellä omistajaltaan Riitalta. Kaikki pennut olivat tosi rohkeita ja ihania riiviöitä, ja kasvattajan kanssa sitten mietimme suurinta narttua, että se oli ulkonäöltään lupaava ja luonteeltaan suht rauhallinen...

Hmm, tulin huomaamaan, että rauhallinenkin on suhteellinen käsite collien jälkeen –Nitan ollessa pentu mietin joskus, miten sen saisi edes hetkeksi sammutettua ;) Vähältä piti -tilanteita on käynyt muutama: kerran se tipahti pimeässä tallin vintille johtavalta korkealta sillalta, seurauksena onneksi vain UHHH-ääni ja vaikuttava laskeutumiskuoppa, ja eräänä päivänä töistä tullessani totesin sen nauttineen paketillisen burana-kapseleita, siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Jostain kumman syystä Nita tunnetaan lähipiirissä myös nimellä Taukki... Nita on aikuistumisen myötä rauhoittunut, mutta edelleen voi sanoa, että siltä ei virta lopu, olipa sitten kyseessä lenkki, pallonheitto, uiminen, tottis, näyttelyesiintyminen tai mikä tahansa muu tekeminen. Kun Nitalla on TEHTÄVÄ, se hoitaa homman loppuun asti ja täysillä. Siksi näyttelyesiintyminenkin sujuu häntää heiluttaen, Nita on silloin aivan täydessä liekissä: kivoja ihmisiä, lihapullia ja palloja! Nykyään se malttaa liikkuakin kehässä, kun on tajunnut, että handleria EI ole tarkoitus kuskata nelivedolla kehän reunalle. Nita osaa myös käyttäytyä tilanteen mukaan, ja pitää kovsti matkustelusta. Eka kertaa näyttelybussissa ollessaan se nukkui selällään omalla penkillään kolmenkymmenen vieraan koiran keskellä. Nita on myös ollut yksi terveimmistä koiristani, niin fyysisesti kuin luonteensakin puolesta.

Vanhana näyttelyharrastajana olin tietysti innostunut käyttämään Nitaakin näyttelyssä, ja oikeastaan viime kesänä, puolitoistavuotiaana se alkoi olla valmiin näköinen. Eka sertti tuli Pieksämäeltä Kurt Nilssonilta, kun olimme yhdessä Nitan Gere-enon kanssa serttijahdissa. Syksyllä sitten olin kahden vaiheilla, lähtisinkö Seinäjoen kaksipäiväiseen näyttelyyn, pari päivää ennen näyttelyä Nita liukastui palloa hakiessaan pihalla ja venäytti etujalkansa joten liikkui välillä hieman epäpuhtaasti. No, otin riskin ja lähdin näyttelyyn, jalka ei vaivannut ja tuloksena Soile Bisteriltä SERT ja ROP ja toisena päivänä Hassi Assenmacher-Feyeliltä SERT ja VSP! Maaliskuussa Nita oli avoimessa luokassa eka kertaa Tampereella KV-näyttelyssä, ja sieltä tuloksena SERT, CACIB ja VSP, joten sertit se sai kasaan neljässä peräkkäisessä näyttelyssä :)

Kotona harrastamme omaksi huviksi ja mielenvirkistykseksi tottista ja jälkeä, myös agilityn alkeet on opeteltu. Nita toimii kuin kone, mutta ohjaajalla olisi vielä aika lailla harjoiteltavaa ennen virallisia esiintymisiä sillä puolella... Kotioloissa Nita tykkää kovasti osallistua pihahommiin ja ruuanlaittoon, ja se on pienten kavereidensa idoli: kääpiöpinserini Iman ja Lancashire heelerini Ruusa palvovat sitä. Nitan reilusta ja mukavasta luonteesta kertoo myös se, että Nita hyväksyi välittömästi perheenjäseneksi huostaanotetun greyhoundnarttu Tilkun, josta tuli Nitan personal trainer ja sydänystävä.

Lämpimät kiitokset Nitan kasvattajalle Kristiina Aaltoselle maailman parhaasta dobermannista, sekä Pia Markkaselle ja Jonna Airaksiselle handlaus- ym. avusta! Terveiset myös Nitan velipojille Iko-Ikarukselle ja Ivo-Ivanolle omistajineen!

Anna Leinonen

. . .
Takaisin Nitan omalle sivulle